Haters Gonna Hate

Haters Gonna Hate

Tällä viikolla julkaistiin uutinen, jossa kerrottiin että Sami Hedberg näyttelee tulevassa Suomen Office -sarjassa pääroolia. Omassa Facebook kuplassani alkoi tapahtua. Melko moni oli sitä mieltä että ihan paskahan siitä tulee, ei voi toimia. Sinänsä naurettavaa spekulointia kun jaksoakaan ei ole vielä kuvattu saati tullut ulos.

Mutta joissain keskustelussa mentiin vielä syvemmälle ja alettiin ruotimaan sitä kuinka surkea ja ammattitaidoton koomikko Sami Hedberg on.  Surkea ja ammattitaidoton. Niin, Samihan on monilla mittareilla mitattuna kiistatta yksi Suomen menestyneimmistä koomikoista. Menestyksellä tarkoitan tunnettuutta, bisnesosaamista ja suvereeniutta omassa genressään. Sami on tehnyt paljon töitä päästäkseen asemaan jossa hän nyt on, sitäkään ei kannata unohtaa. En kutsuisi tällaista missään mielessä ammattitaidottomaksi.

Kun näillä faktoilla pyrkii argumentoimaan sitä että Sami Hedberg ei ole koomikkona ammattitaidoton, saa vastaukseksi että: ”Onhan, sen homma on naurattaa ja minua ei naurata”. Ja parasta tässä on se, että nämä kovimpaan ääneen puhujat eivät ole antaneet edes mahdollisuutta, menemällä edes kerran Samin keikalle. Vaikka Samista pitävät varmasti nauttivatkin hänen huumoristaan myös maksullisten tallenteiden tai Youtube-videoiden muodossa, väitän silti että koomikko kuin koomikko on parhaimmillaan paikan päällä livenä katsottuna. Se on osa komiikan taikaa, vuorovaikutus ja läsnäolo.

Kyseessä ei olekaan mielipide siitä onko Sami hauska vai ei, vaan siitä voiko miestä, joka tekee 365 keikkaa vuodessa, myy jäähallit täyteen ja lisäksi naurattaa ihmisiä, kutsua ammattitaidottomaksi?

Haukutuimpien listoille ovat päätyneet Suomessa viime vuosina ainakin Aku Hirviniemi, Cheek, ja nyttemin Sami Hedberg. Minun silmääni näitä esiintyjiä yhdistää yksi asia: menestyminen alallaan.

Vaikka en itsekään ole näiden edellä mainittujen henkilöiden omistautunein fani, voin silti arvostaa heidän luomaansa uraa. He tekevät asioita. He saavat aikaan. Ja lisäksi tekemisillään koskettavat kansan syviä rivejä, siitä selkeänä osoituksena se että heidän naamansa näkyy monissa TV-ohjelmissa aina kyllästymiseen saakka.

Työkseen esiintyvä ihminen onkin erikoisessa tilanteessa. Pitäisi tehdä itseään tunnetuksi ja sitä kautta päästä tekemään töitä joista tykkää. Esimerkiksi Sami on ymmärtääkseni unelmoinut jo pitkään komediasarja roolista. Kun vihdoin saavutat pisteen jossa pääset työksesi tekemään rakastamiasi asioita, hetkessä osa ihmisistä kyllästyy naamaasi. Eli pitäisikö esiintyjien uhrata vuosia elämästään tullakseen hyväksi jossain, ja sitten vuoden päästä kun ei naama enää miellytä opiskella itselleen kokonaan uusi ammatti?

Mielestäni Jukka Poika on hyvä esimerkki siitä, kuinka joidenkin mielestä artistin ei pitäisi koskaan tienata mitään tekemällään työllä vaan elää pelkästään viihdyttämisen ilosta. Niin kauan kun Jukka Poika teki marginaali musiikkia, hän oli tietyssä piirissä suosittu. Heti kun hän alkoi tekemään radiosoittoja, eli tienaamaan musiikillaan ja tulemaan suuren yleisön tietoisuuteen, samat ihmiset jotka olivat pitäneet hänestä haukkuivat hänet pystyyn. Että nyt on Jukka Poika myynyt sielunsa saatanalle kun pitää ihan rahaa saada tästä hippien viihdyttämisestä. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nytkään. Vaikka itsekin pidin joskus Jukka Pojan alkuaikojen tuotoksista, en missään nimessä lähtisi tuomitsemaan hänen valintaansa pyrkiä tulemaan paremmin toimeen musiikillaan, työllään.

Mistä se Suomalainen vihan tunne, negatiivisuus jota käytetään arjen polttoaineena, menestyvää artistia tai taiteilijaa kohtaan sitten kumpuaa?  Kateudesta? Ennakkoluuloista? Omasta näköalattomuudesta? Katkeruudesta? Tylsyydestä? Jokaisella on varmasti omat syynsä, mutta minua kyllästyttää negatiivisten mielipiteiden lukeminen, olivatpa ne kirjoitettu sitten kenestä tahansa artistista. Niistä kirjoittamisen sijaan senkin ajan voisi käyttää vaikka siihen että kehuu jotakuta jonka taiteesta tai viihteestä pitää ja tätä kautta tarjoaisi muille mahdollisuuden tutustua omasta mielestään hyviin juttuihin. Koska tosiasia on myös se että vaikka puhuisit jostakusta pahaa, sinä puhut hänestä. Teet häntä tunnetuksi. Mieti pidätkö vihaamastasi artistista kuitenkin niin paljon että haluat markkinoida häntä ilmaiseksi.

Kaikesta ei tietenkään voi, eikä pidäkään pitää. Mutta negatiivisuus on asia jota en silti ymmärrä. Itse en ota puheeksi sellaisia ihmisiä joista en pidä, yksinkertaisesti koska en halua uhrata ajatuksiani heille enkä myöskään muistuttaa muita heidän olemassaolostaan. En halua pitää heitä pinnalla omassa kuplassani.

Piditpä Sami Hedbergistä, Cheekistä tai kenen tahansa esityksistä tai et, voit sanoa sen suoraan. Plussaa on myös jos tutustut esiintyjän lava-antiin ennen mielipidettäsi.

Mutta älä vähättele ihmisten osaamista tai ammattitaitoa. Ne kun eivät ole menestyneen artistin kohdalla mielipidekysymyksiä.

Haters Gonna Hate, mut teille vihaajillekkin, rauhaa ja rakkautta.

Stand up -koomikko
– Jani Salo

Kirjoittaja